Mikä maaperä valita autoflowering-kannabislajikkeiden viljelyyn?

Mikä maaperä valita autoflowering-kannabislajikkeiden viljelyyn?

Autoflowering-kannabislajikkeita arvostetaan niiden kestävyyden sekä viljelyn helppouden vuoksi. Vaikka nämä kasvit eivät vaadi tarkasti määriteltyä valojaksoa, oikein valittu kasvualusta ja asianmukainen lannoitus vaikuttavat silti merkittävästi niiden kuntoon. Hyvin valmistellun maaperän ansiosta voidaan saavuttaa paitsi runsaat sadot myös poikkeuksellisen laadukkaat ja voimakkaasti aromaattiset kukinnot.

Autoflowering-kannabislajikkeita pidetään yhtenä helpoimmista viljeltävistä lajiketyypeistä. Ne ovat tämän velkaa luonnolliselle vastustuskyvylleen, dynaamiselle kasvulleen sekä kyvylleen siirtyä kukintavaiheeseen riippumatta saadun valon määrästä. Näiden ominaisuuksien ansiosta ne soveltuvat erinomaisesti sekä aloittelevien kasvattajien että kokeneempien viljelijöiden käyttöön. Vaikka ne yleensä vaativat vain vähän hoitoa ja kestävät perusviljelyvirheitä, runsaisiin satoihin ja erinomaiseen nuppujen laatuun pyrittäessä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota muutamiin tärkeisiin tekijöihin – joista yksi on oikean kasvualustan valinta.

Autoflowering-lajikkeiden genetiikka on peräisin Cannabis ruderalis -alalajista, joka on tuhansien vuosien ajan sopeutunut ankariin ilmasto-olosuhteisiin ja lyhyisiin valojaksoihin Pohjois-Euroopassa ja Aasiassa. Näiden sopeutumien ansiosta autoflowering-kasveilla ei ole suuria vaatimuksia maaperän suhteen, mikä tekee niistä poikkeuksellisen joustavia. Jos tavoitteena on kuitenkin saavuttaa maksimaalinen potentiaali, rehevä kasvu ja kukkien täysi maku, kannattaa valita erityisesti koostettu maaseos.

Kevyt ja ilmava maaperä

Autoflowering-kannabislajikkeet kehittyvät parhaiten kevyessä, hyvin ilmastoidussa kasvualustassa, joka sisältää vähemmän ravinteita kuin fotoperiodisille lajikkeille tarkoitettu maa. Liian ravinteikas maaperä, erityisesti runsaasti typpeä sisältävä, voi hidastaa kasvien kehitystä ja vaikeuttaa niiden siirtymistä kukintavaiheeseen. Siksi suositellaan käyttämään erityisiä, mietoja kannabikselle tarkoitettuja seoksia, kuten Lightmix, tai valmistamaan itse kasvualusta sopivalla rakenteella.

Raskas ruukkumulta, jota usein löytyy puutarhamyymälöistä, ei ole hyvä valinta. Liian tiivis kasvualusta rajoittaa ilman pääsyä juuristoon ja vaikeuttaa sen laajenemista ruukun syvyyteen. Tämän seurauksena juuret eivät pysty ottamaan täysimääräisesti vettä ja kivennäisaineita, mikä johtaa kasvun hidastumiseen ja kasvien yleiseen heikkenemiseen.

Autoflowering-lajikkeille optimaalisen maaseoksen tulisi yhdistää sekä ravinteita sisältäviä osia että kasvualustan rakennetta ja ilmavuutta parantavia aineksia. Toimiva resepti on seuraava:

3 osaa turvetta – pääasiallisena kosteuden ja ravinteiden varastona.
3 osaa kompostia – luonnollisten mikro- ja makroravinteiden lähteenä.
2 osaa perliittiä (esikostutettua) – vastaa paremmasta ilman kierrosta ja salaojituksesta.
1 osa vermikuliittia (myös esikostutettua) – auttaa ylläpitämään sopivaa kosteustasoa ja lisäksi vakauttaa kasvualustaa.

Näin valmistettu maa luo ihanteelliset olosuhteet terveelle kasvulle ja kukinnalle sekä suojaa kasveja ongelmilta, jotka johtuvat liiallisesta kastelusta tai hapen puutteesta juuristovyöhykkeellä.

Ole varovainen lannoitteiden kanssa

Autoflowering-kannabislajikkeille on ominaista kompakti ja matala kasvutapa, mikä johtuu ruderalis-alalajin genetiikasta. Niiden lyhyt elinkaari ja nopea kasvutahti tarkoittavat, etteivät ne tarvitse suuria määriä lisäravinteita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liian runsas lannoitus voi vahingoittaa niitä enemmän kuin auttaa.

Autoflowering-lajikkeiden vegetatiivinen vaihe kestää yleensä hyvin lyhyen ajan, joten ne eivät tarvitse suuria typpimääriä, jotka ovat fotoperiodisille lajikkeille keskeisiä vihreän massan muodostuksessa. Tämän alkuaineen liiallinen määrä voi johtaa kasvien “palamiseen”, joka ilmenee lehtien kellastumisena ja kuivumisena. Autoflowering-kasvien kohdalla periaate “vähemmän on enemmän” toimii poikkeuksellisen hyvin.

Heti alussa, kun kasvit ovat taimivaiheessa, lannoitus ei ole lainkaan tarpeen – nuorilla taimilla on riittävästi siemeniin varastoitunutta energiaa kehityksen aloittamiseen. Vasta noin kahden viikon kuluttua voidaan varovasti aloittaa ensimmäisten ravinteiden antaminen, mieluiten pieninä annoksina ja tarkkaillen huolellisesti kasvien reaktioita.

Myös kukintavaiheessa autoflowering-kasvit eivät tarvitse liiallisia määriä lannoitteita. Tällöin kannattaa käyttää kukinnalle tarkoitettuja valmisteita ja mahdollisia boostereita, mutta aina rajoitetuissa määrissä. Liian voimakas lannoitus voi paitsi hidastaa kukkien kehitystä myös heikentää niiden makua ja aromia. Tärkeintä on tarkkailla kasveja – jos ne näyttävät terveiltä ja kasvavat oikein, lisäravinteita ei tarvita.

Maaperän oikea pH

On syytä muistaa, että kannabiskasvit, mukaan lukien autoflowering-lajikkeet, ottavat ravinteet tehokkaimmin vain tietyllä kasvualustan happamuusalueella. pH-asteikko mittaa happamuuden tai emäksisyyden tasoa ja kattaa arvot 0–14 – missä 7 tarkoittaa neutraalia, sitä alemmat arvot happamaa ja korkeammat emäksistä.

Kuten fotoperiodiset lajikkeet, myös autoflowering-kasvit viihtyvät parhaiten lievästi happamassa maaperässä, joka mahdollistaa juurten tehokkaan makro- ja mikroravinteiden imeytymisen. Optimaalinen pH-alue niiden oikealle kasvulle ja kukinnalle on 6,0–6,5. Tämän alueen ylläpitäminen auttaa välttämään niin sanotun ravinneblokauksen (nutrient lockout), eli tilanteen, jossa maaperässä olevat alkuaineet muuttuvat kasveille käyttökelvottomiksi.

Valmiita kasvualustoja ostettaessa kannattaa tarkistaa valmistajan ilmoittamat tiedot niiden happamuudesta. Jos maaperä osoittautuu liian happamaksi tai emäksiseksi, sen pH:ta voidaan säätää monin yksinkertaisin keinoin. Alentamiseen voidaan käyttää esimerkiksi rikki- tai sitruunahappopohjaisia valmisteita ja nostamiseen puutarhakalkkia, dolomiittia tai puutuhkaa. Maaperän pH:n säännöllinen seuranta ja hallinta on yksi keskeisistä askelista autoflowering-kannabislajikkeiden terveen kehityksen ja korkealaatuisten satojen varmistamisessa.

Mikro-organismit

Kasvualusta, jossa autoflowering-kannabislajikkeet kehittyvät, täyttää paljon monimutkaisemman tehtävän kuin pelkän juurten mekaanisen tukemisen. Maaperä on elävä ekosysteemi, jossa toimii kokonainen verkosto eliöitä – hyödyllisistä mikro-organismeista, jotka tukevat kasvien kehitystä, aina viljelylle uhkaa aiheuttaviin tuholaisiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että maaperä voi olla sekä kasvattajan liittolainen että vihollinen. Ystävällisten mikro-organismien, kuten bakteerien tai mykorritsasienten, lisääminen kasvualustaan tukee juurten ravinteiden ottoa, vahvistaa kasvien vastustuskykyä ja parantaa maaperän rakennetta. Siksi kasvualustaa kannattaa rikastaa biologisilla lisäaineilla riippumatta siitä, kasvatetaanko teltassa, kasvihuoneessa vai avomaalla.

Toisaalta jokainen viljelijä tietää, että maaperä voi olla myös ei-toivottujen vieraiden elinympäristö. Monet tuholaislajit syövät nuoria lehtiä, varsia, kukkia ja erityisesti kannabiksen juuria. Erityisen hankalia ovat loismadot (nematodit) – pienet eliöt, jotka hyökkäävät juuristoon sekä sisältä että ulkoa, mikä johtaa kasvun hidastumiseen ja satojen pienenemiseen.

Tietoinen maaperän mikrofloran hallinta mahdollistaa ympäristön luomisen, joka edistää autoflowering-kasvien kehitystä ja samalla rajoittaa tuholaisten esiintymisen riskiä.

Kasvattajilla on käytössään monia luonnollisia liittolaisia, jotka auttavat säilyttämään biologisen tasapainon maaperässä. Yksi niistä on petonematodit – mikroskooppiset eliöt, jotka syövät kasvien juuristoa vahingoittavia loismatoja. Kun ne tuodaan kasvualustaan, ne rajoittavat tehokkaasti tuholaisten populaatiota aiheuttamatta vaaraa itse kannabikselle. Näin ne tukevat kasvien tervettä kehitystä poistamalla ongelman sen lähteeltä.

Toinen erittäin arvokas liittolainen viljelyssä ovat mykorritsasienet. Ne muodostavat symbioottisen suhteen kannabiksen juurten kanssa, joka tuo molemmille osapuolille hyötyä. Juuret erittävät sokereita ja muita orgaanisia yhdisteitä, jotka toimivat sienten ravintona. Vastineeksi sienirihmastot leviävät maaperässä ja toimivat ikään kuin luonnollisena jatkeena juuristolle. Tämän ansiosta kasvi voi saavuttaa vettä ja kivennäisaineita, jotka sijaitsevat kaukana sen luonnollisen ulottuvuuden ulkopuolella.

Lisäksi mykorritsasienet eivät ainoastaan tue makro- ja mikroravinteiden ottoa, vaan myös lisäävät kasvien stressinsietokykyä ja vastustuskykyä tauteja vastaan. Jotkin lajit auttavat jopa rajoittamaan maaperän tuholaisten määrää – ne pystyvät nimittäin tekemään loismadot vaarattomiksi, jotka muuten vahingoittaisivat juuria.

Kasvualustan rikastaminen hyödyllisillä mikro-organismeilla on siis paitsi keino parantaa autoflowering-kannabislajikkeiden ravitsemusta myös luonnollinen suojamuuri maaperässä piileviä uhkia vastaan.